Lapset hoitivat pihan syystyöt vanhusten puolesta – “Sikasiistiä!”

Mutalan koulun 2-luokka osallistui 300 hyvää tekoa -kampanjaan haravoimalla iäkkään pariskunnan pihan ja tekemällä puusavottaa, joka osoittautui yllättävän suosituksi. Opettajan mielestä konkreettinen apu korostuu ikäihmisten kohdalla.

Parinkymmenen haravaa kantavan lapsen joukko marssii pitkin Nurmeksentietä Joensuun Mutalassa. Ympäröiviä pihoja peittää keltaoranssi lehtikerros; on koivua, pihlajaa ja aroniaa. Monen aidan takaa kuuluu määrätietoinen rapsutus.

Määrätietoinen on myös harava-armeijan askel. Se on matkalla erään alueella asuvan, vanhemman pariskunnan luo hoitamaan syksyn pihatyöt. Rouva on jo kahdeksissakymmenissä, ja hänen miehensä istuu pyörätuolissa.

– Eihän ne ite voi mitenkään niitä töitä hoitaa, lapset toteavat ykskantaan.

Kyseessä on Mutalan koulun 2-luokka. Heidän opettajansa Mari Hämäläinen on tunnettu siitä, että joka vuosi vanhusten viikolla toteutetaan jokin tempaus, jossa autetaan ikäihmisiä.

– Minusta on tärkeää opettaa lapset pienestä asti siihen, miten ollaan yhteisön jäseniä ja kohdataan eri-ikäisiä ihmisiä, Hämäläinen sanoo.

Konkreettinen tapa auttaa

Matka vie K-Market Ompun ohi Mutalan lähiöön ja siellä vanhan puutalon pihaan. Paikka on löytynyt erään oppilaan vanhempien avustuksella.

Mari-ope antaa lapsille ohjeet, ja pian alkaa tapahtua. Osa lapsista haravoi lehtiä kasoihin, osa kasaa polttopuita siistiin pinoon talon seinustalle.

Työntekoa säestää iloinen puheensorina, sellainen, jonka vain lapset saavat aikaan. Välillä tulee vähän kinaa siitä, kuka saa kantaa polttopuita, koska se on kaikkien mielestä parasta. Lehtikasoja alkaa olla siellä täällä, ja polttopuupinokin kasvaa silmissä.

– PIIIIIIIIIIP, Mari-open pilli viheltää kimeästi.

On tauon aika. Eväät kaivetaan pusseista ja lapset istuvat syömään niitä kuka minnekin. Puhe taukoaa hetkeksi. Posket punoittavat, hymy on herkässä.

Ruokatauon jälkeen lapset saavat kirmailla pihalla vapaasti. Iloiset kiljahdukset raikuvat naapurinkin puolelle.

Aidan taakse ilmestyy nuori mies. Hän ei suinkaan ole tulossa valittamaan melusta.

– Jaahas, Mari-ope on taas samoissa hommissa kuin ennenkin, naurahtaa Hämäläisen entinen oppilas, joka asuu naapurissa.

Hän on juuri kirjoittanut ylioppilaaksi, ja muistaa silti yhä ne syksyt, kun hänen luokkansa kävi auttamassa vanhuksia pihatöissä.

Lapset kerääntyvät miehen ympärille kuuntelemaan tämän muistoja vuosikymmenen takaa. Totta tosiaan; Mari-open kanssa on haravoitu Mutalan pihoja ennenkin. Itse asiassa aika monestikin tämän viisitoistavuotisen uran aikana.

– Tykkään haravoinnista, Hämäläinen naurahtaa. – Minusta se on niin konkreettinen tapa auttaa etenkin ikäihmisiä.

Haravointi on sikakivaa!

Lopuksi lehdet kerätään isoihin säkkeihin, joita kertyy kymmenkunta. Hämäläinen tulee hakemaan haravat myöhemmin miehensä kanssa.

Sitä ennen jutellaan vähän päivästä. Mitenkäs se oikein meni?

– Oli ihan sikasiistiä, oppilaat sanovat. – Voidaanhan tulla ensi vuonnakin?

Ihan varmasti voidaan, jos asia on Mari-opesta kiinni.

– Olisimme tulleet tänne ilman hyvien tekojen kampanjaakin, mutta nyt oli vielä erityinen kannustin, Hämäläinen toteaa.

– Tässä ajassa on tärkeää kiinnittää ihan tietoisesti huomiota läheisten kohtaamiseen ja auttamiseen. Ja se taito lähtee lapsuudesta. Meillä aikuisilla on tässä iso vastuu.

Kun harava-armeija on täyttänyt velvollisuutensa, se pakkaa työvälineensä takaisin kainaloon ja aloittaa matkan takaisin koululle. Vielä viimeinen vilkaisu: piha on siisti, puupino komea ja asukkaat silmin nähden onnellisia. Mutalan koulun 2-luokka voi syystäkin olla ylpeä työstään.