Lähes koko aikuisikänsä pääkaupunkiseudulla asunut Tiina Pasanen palasi takaisin Joensuun seudulle ja pian hän huomasi kirjoittavansa kirjaa.

Kepeä ja elämänmakuinen romaani keskenkasvuisille keski-ikäisille. Näin lukee Sun täytyy mennä -kirjan esittelytekstissä. Kyseessä on ensimmäinen romaani joensuulaiselle Tiina Pasaselle.

Esikoiskirjailija tuntee nyt perhosia vatsassaan, sillä kirjan julkaisemista juhlistetaan 20.4. Joensuun Kerubissa. Samana päivänä Kerubissa keikkailee Neljä Ruusua, jonka biisistä kirja on saanut nimensä. Se ei ole sattumaa.

Neljä Ruusua soi Kontiolahden Lehmossa varttuneen Tiinan nuoruudessa, ja niin ”ruusujen” kuin muidenkin bändien lyriikoilla on keskeinen osa eri aikatasoilla liikkuvan kirjan kuljettamisessa. Pohjoiskarjalaisille tutut paikat kehystävät tapahtumia.

– Kirjoittamani tarina liittyy paluumuuton jälkeen heränneisiin ajatuksiin ja muistoihin. Piti löytää jokin kanava tuoda ulos kotiseuturakkautta. Se oli ensimmäinen kevät taas täällä, kun alkoi tapahtua, Tiina Pasanen hymyilee.

Myös kirjassa alkaa tapahtua, kun päähenkilö, nelikymppinen Minna, muuttaa takaisin Pohjois-Karjalaan. Kyseessä ei ole jännitystarina, mutta pientä mysteeriä on ilmassa. Kaiken keskellä Minna miettii, kannattiko palata?

Sitä samaa voi kysyä nyt reilut kaksi vuotta Joensuussa asuneelta Tiinalta.

– Ensinnäkin on niin hienoa olla vanhalla kotiseudulla. Täällä on aivan erilainen rauha kuin pääkaupunkiseudulla. Järvet, pellot ja luonto vetoavat minuun kovasti. On ollut ihanaa päästä lapsuuden kesämökille ja maaseutumaisemiin. Etelässä samoilin siirtolapuutarhapalstoilla, kun halusin tuntea mullan tuoksun.

– Ja täytyy sanoa, että täällä ihmiset ovat erilaisia. Soititpa vaikka jollekin asiakaspalvelijalle, niin sellainen valoisuus sieltä paistaa, vaikka olisi kiire. Ei olla leipiintyneen oloisia vaan avoimen ystävällisiä! Entuudestaan tuntemattomien kanssa jutellessa tulee mieleen, että onpa ihana ihminen, hänen kanssaan voisi vaikka ystävystyä!

Karjalaisuus kukkii ja kuplii eri muodoissa

Tiina myöntää, että nyt hän osaa nähdä Pohjois-Karjalan hyvät puolet paremmin. Aikoinaan 90-luvulla hän halusi heti lukion jälkeen maan parhaaseen kosmetologikouluun ja sellainen löytyi Helsingistä.  

– En olisi silloin osannut kuvitella palaavani, mutta ajatukset ja arvot ovat vuosien saatossa pehmentyneet. Onneksi nykyinen mieheni on sen verran seikkailunhaluinen ja mukava tyyppi, että innostui tänne muutosta. Hän pystyy tekemään työtään paikasta riippumatta.

Kirjan kustantaja on joensuulainen Kirjokansi. Tiina on jo hahmotellut tarinalle jatkoa.

– Kun sain tämän ensimmäisen valmiiksi, mielessä oli jo kahden seuraavan kirjan ainekset.

Kirjoittamisen lisäksi Tiina aikoo tutkia karjalaisuutta.

– Teetätän äitini vanhan feresin itselleni sopivaksi. Tämä karjalaisuushan on kokonaisuus, joka kuplii ja kukkii eri muodoissa. Minusta on tärkeää säilyttää ja tuoda esille karjalaista perinnettä ja kulttuuria.