Joni Pakkanen, Valamis

Joensuulaista koodia yli mannerten – ja planeettojen

Uusi päivä. Pilvet odottavat taivaalla väistyäkseen keskikesän auringon tieltä. Kävelet järvenrantaan ja upotat jalkasi kädenlämpimään veteen. Kipuat laudalle ja alat meloa. Veden pinnalla lipuessasi saatat pohtia vaikka sitä, kuinka vesi puhdistetaan Mars-planeetalla.

Näin alkoivat joensuulaisen Joni Pakarisen työmatkat viime kesänä.

“SUP-laudalla pääsee näppärästi, kun tiputtautuu tuolta Aavarannasta järvelle, joki ylös satamaan, ja kantaa 100 metriä laudan toimistoon. Se on aika mukava tapa alottaa päivä.”

Parisataa henkilöä työllistävän yrityksen päätuote on Valamis-oppimisympäristö, jota käyttävät esimerkiksi Amadeus ja Nasa Epic Challenge. Nasan kanssa yhteistyössä aloitetussa Epic Challenge -koulutusohjelmassa opiskelijat ympäri maailmaa tutkivat mahdollisuuksia Marsin asuttamiseksi. Mukana ovat muun muassa Itä-Suomen ja Stanfordin yliopistot.

SUP-laudalla pääsee näppärästi, kun tiputtautuu tuolta Aavarannasta järvelle, joki ylös satamaan, ja kantaa 100 metriä laudan toimistoon. Se on aika mukava tapa alottaa päivä.

“Just ollaan lähdössä porukalla retkiluistelemaan. Tällä viikolla on myös viini- ja maalausilta. Maratooneilla käydään porukalla, joku porukka harrastelee lautapelejä. Jos saa porukan kasaan, niin firma tukee kyllä.”

Joensuun toimistolta löytyy lisäksi biljardipöytä, pelikonsolinurkkaus, kuntoiluvälineitä, omat saunatilat, ja onpa yrityksellä oma olutkerhokin, joka tuottaa firman henkeen sopivia oluita. Lounas- ja kulttuuriseteleiden lisäksi yritys tarjoaa työntekijöilleen hyvinvointia tukevan “Schwarzenegger-bonuksen”, jolla Pakarinen osti juuri itselleen leijalautailukurssin.

Tällä hetkellä Pakarinen toimii tiiminvetäjänä ja hoitaa yrityksen Yhdysvaltojen asiakkuuksia – usein myös paikan päältä toiselta puolen maapalloa. Töitä tehdään lisäksi yrityksen Petroskoin toimistolla tai halutessaan vaikka etänä Espanjasta, kuten Pakarinen viime syksynä teki parin kuukauden ajan.

Koodarilta taittuu myös tanssi, ja Pakarinen onkin toiminut Salsayhdistyksen hallituksessa, aktiivina ja opettajana. Lavatanssikursseja mies on järkännyt useamman vuoden.

“Salsaporukka on virkein yhteisö – tanssimassa käy kaiken ikäisiä, ja mukana on paljon opiskelijoita. Alkuun pääsee, kun rohkaistuu mukaan tunneille. Arkivaatteilla pärjää. Tanssikengät voi ostaa, jos tahtoo, mutta perustennareillakin pääsee alkuun. Bileissä tyyli on vapaa.”

“Mie oon vähän semmonen satelliitti siinä mielessä, että on tuo paritanssin sosiaalinen puoli, missä saa tutustua ihmisiin, mutta välillä on taas hyvä olla luonnossa ja hiljaisuudessa. Sitä löytyy tästä läheltä oikein näppärästi. Kaikenmaailman patikointireittejä enemmän kuin jaksaa kulkea. Jos tarvii nollata, otan suppilaudan tai kajakin alle ja huitasen vähän kauemmas keskustasta.”

Siellä eivät Pakarista huolet paina. Eivät Maan eivätkä Marsin.